Hollo-instituutin tausta

Hollo-Instituutti on taideyliopistojen pedagogisten laitosten yhteistyöstä syntynyt yhteenliittymä, johon kuuluu myös tiedeyliopistojen taidekasvatuksen yksiköitä. Tavoitteena on, että Hollo-Instituutti edistää taiteiden pedagogista tutkimusta sekä vahvistaa taidepedagogiikan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Instituutti toimii tällä hetkellä verkostona. Sen aloitusseminaari pidettiin maaliskuussa 2009 Kiasmassa, jolloin Hollo-Instuutti myös julkistettiin.

Taide yhteiskunnassa

Taiteen yhteiskunnallista merkitystä ja sen arvoa ihmisyhteisöille voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, kuten kulttuurin uudistamisen, hyvinvoinnin ja luovuuden kehittämisen, innovatiivisen toiminnan tai taloudellisen tuottavuuden näkökulmista. Kun taide ulottuu arkeen ja jalkautuu taideinstituutioista kaikkialle yhteiskuntaan ja koulutuksen kaikille tasoille, sen merkitys yhteiskunnallisen todellisuuden tulkitsemisessa ja yhteisöjen rakentamisessa heijastuu laajalle.

Nopeasti muuttuvassa ja yhä monimutkaisemmassa nykymaailmassa kyky muuntautua ja ajatella luovasti on tärkeä voimavara lähes kaikilla aloilla. Erityisen tärkeää taiteen avaama mahdollisuus nähdä todellisuus erilaisista näkökulmista on lapsille ja nuorille, sekä heidän kanssaan työskenteleville kasvattajille ja opettajille. Taide mahdollistaa elämänikäisen oppimisen ja kokemusmaailman rikastamisen myös sellaisissa yhteisöissä, joissa taiteen läsnäolo on ollut marginaalinen, kuten hoitolaitoksissa ja sosiaalisissa instituutioissa. Taiteen mahdollisuudet tukea ihmisarvoista elämää, terveyttä ja hyvinvointia ovat lähes mittaamattomat.

Luovuus ja hyvinvointi toteutuvat parhaiten yhteiskunnassa, joka suo mahdollisuuksia ja tilaa vaihtoehtoisille, uusille ja innovatiivisille toiminta- ja ajattelutavoille. Taidepedagogiikka on monialainen tiedonala, joka tutkii taiteellisen tiedon muodostumista ja sen soveltamista toimintaan. Siksi taiteen ja taidepedagogiikan elinvoimaisuus yliopistojen tiedonaloina ja dynaamisesti kehittyvinä koulutusväylinä on tärkeää turvata yliopistouudistuksen yhteydessä.

Hollo-instituutti – ”Taide pitää elävänä”

Hollo-instituutti on asiantuntijoiden muodostama yhteistyöverkosto, joka harjoittaa, edistää ja uudistaa taiteiden pedagogista tutkimusta ja opetusta. Se rakentaa monialaista, taiteelliseen ja pedagogiseen tietoon, taitoon ja kokemukseen perustuvaa kansainvälisesti merkittävää tutkimusyhteistyötä sekä edistää tutkimukseen perustuvaa opetusta. Instituutti vahvistaa taiteiden pedagogiikan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Hollo Instituutissa tutkijat ja taiteilijat etsivät välineitä, joilla jokainen saadaan taiteen piiriin, oppimaan taiteen keinoin ja kohtaamaan maailma taiteen avoimessa tilassa. Taiteelliset oppimisen menetelmät ovat sekä vanhaa että uutta tietoa. Ne tekevät oivaltamisen hauskemmaksi, vakuuttavammaksi ja välittömämmäksi, on sitten kyse koulusta, kerhosta tai yliopistosta, tiedosta tai taidosta.

Hollo-instituutin piiriin kuuluu tutkijoita ja professoreita Kuvataideakatemiasta, Sibelius-Akatemiasta, Taideteollisesta korkeakoulusta ja Teatterikorkeakoulusta. Lisäksi mukana ovat Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen ja musiikkikasvatuksen, Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen sekä Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen tiedonalat. Hollo-instituutti kokoaa ainutlaatuisella tavalla maamme taidepedagogiikan asiantuntemuksen tiedonalan kehittämiseksi.

Kuka oli J. A. Hollo?

Juho August Hollo (1895–1967) oli suomalaisen kulttuurielämän vaikuttaja, joka toimi Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina vuosina 1930–1954. Sitä ennen hän oli toiminut kirjallisuuskriitikkona, tehnyt lukuisia opintomatkoja Ranskaan, Sveitsiin ja Saksaan, ja väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1919.

J.A. Hollo on taideaineiden kannalta tärkeä suomalainen vaikuttaja, jonka lausumat ovat monessa kohdin radikaalimpia ja vaativampia kuin kansainvälisten tutkijoiden. Hollo näki kasvatuksen taidon olevan riippuvainen nuoren maailman tunnistamisesta, sen kehollisen epävalmiuden ymmärtämisestä ja siihen olennaisesti kuuluvan ehdottomuuden ja nopeiden vaihteluiden hyväksymisestä. Taiteiden opettaminen pystyy vastaamaan hyvin nopeatempoiseen ja itseä koettelevaan nuoren maailmaan. Hollo piti tärkeänä, että käsien käyttäminen, kehon harjaannuttaminen ja kokonaan uuden synnyttäminen oman toiminnan kautta sisältyy koulussa kaikkiin oppiaineisiin.

Hänen ajatteluunsa liittyvät sellaiset ilmaisut kuin kasvatus taiteeseen ja taiteen avulla kasvaminen samaten kuin kasvamaan saattaminen. Mielikuvitus on hänen yksi keskeinen teemansa, jota hän toi esiin teoksessaan Mielikuvitus ja sen kasvattaminen. Taidekasvatuksen kannalta hänen tärkeitä teoksiaan ovat myös Kasvatuksen maailma, Kasvatuksen teoria sekä Itsekasvatus ja elämisen taito.

Juho August Hollo